Amsterdam
Käväisin Amsterdamissa joku aika sitten, oli ihan mukava paikka. Hieman ruuhkainen, kuten suurkaupungit aina. Kaunis paikka sinäänsä. Käväisin myös Delftissä, Haagissa ja muualla Hollannissa katsomassa "maaseutumaisemia". Yllättävän kylmä oli koko reissun ajan, alle kahtakymmentä astetta lähes koko ajan.
Jos lepolomaa on suunnitellut, ei kannata Amsterdamiin lähteä. Suosittelisin sitä ehkä enemmän ihmisille, jotka tykkäävät olla menossa ja tylsistyvät helposti. Hollanti on juustojen ystävän paratiisi, juustoja löytyy joka lähtöön. Yrttijuustoa, vuohenjuustoa, vanhaa juustoa, tuorejuustoa.. :) Lähti itsellenikin pari juustoa mukaan. Smartshopit ja Coffeeshopit kuuluu omalla tavallaan myös Amsterdamin katukuvaan. Jos ei sellaisista jutuista perusta, niin on mahdollisuus käydä museoissa, kanava-ajelulla, puistossa istuskelemassa muuten vaan, katsomassa kauniita kirkkoja.. Mitä tahansa.
Ensi kesänä tekis mieli ottaa uusiks, kieltämättä. Kodikas kaupunki. Ihmiset siellä ei tee sitä kodikkaaksi, vaan se itse kaupunki. Talojen kaunis arkkitehtuuri, sillat ja kanavat.
Jos lepolomaa on suunnitellut, ei kannata Amsterdamiin lähteä. Suosittelisin sitä ehkä enemmän ihmisille, jotka tykkäävät olla menossa ja tylsistyvät helposti. Hollanti on juustojen ystävän paratiisi, juustoja löytyy joka lähtöön. Yrttijuustoa, vuohenjuustoa, vanhaa juustoa, tuorejuustoa.. :) Lähti itsellenikin pari juustoa mukaan. Smartshopit ja Coffeeshopit kuuluu omalla tavallaan myös Amsterdamin katukuvaan. Jos ei sellaisista jutuista perusta, niin on mahdollisuus käydä museoissa, kanava-ajelulla, puistossa istuskelemassa muuten vaan, katsomassa kauniita kirkkoja.. Mitä tahansa.
Ensi kesänä tekis mieli ottaa uusiks, kieltämättä. Kodikas kaupunki. Ihmiset siellä ei tee sitä kodikkaaksi, vaan se itse kaupunki. Talojen kaunis arkkitehtuuri, sillat ja kanavat.
Mielipide
Joskus luulin että ruumiillinen kuolema on vakavin ja lopullisin asia maailmassa, mutta henkinen kuolema on vähintään yhtä vakavaa. Tosiasiassa se menee niin, että me ei kuolla ikinä lopullisesti. Sillä sä et tarvi ruumista. Sun mieli on pääasia. Uskon että kuoleman jälkeen ei ole vain ikuista unta, vaikka aivotoiminta lakkais kokonaan nii aina on joku tietosuuden tila. Elät kuoleman jälkeen paremmassa maailmassa, koska kaikki on sun päässäs. Siellä on kaikki mitä haluut.
Tämä on vaan mun käsitys, jokasella saa olla oma käsitys. Mutta mun mielestä "taivas ja helvetti" eli perinteinen käsitys on hieman outo, sillä ei se voi mennä täydellisesti niin. Raamatussakin lukee että Jeesus antaa anteeksi kaikille. Jos on henkilö, joka ymmärtää enemmän kuin me, hänen täytyy ymmärtää myös asiat joita me pidämme sairaina.
Jos väärillä teoilla on motiivit kohdillaan, ne muuttuvat oikeiksi teoiksi. Joka ei tietenkään laillista niitä, ja se saattaa silti olla moraalitonta, mutta jos sitä ei ole tehty hetken mielijohteesta vaan oikeasta syystä, eikö asialla ole silloin tarkoitus?
En mielelläni sotkis uskontoa tähän, mutta mun periaate on se että jokainen on oma jumalansa. Kukaan ei voi määrätä sua, sä vastaat omista teoistas. Sen takia kuolemanki jälkeen et voi joutua taivaaseen tai helvettiin koska kukaan ei määrää eikä ohjaa sua paitsi sinä. Kukaan ihminen ei voi olla täysin paha, eikä kukaan voi olla täysin hyvä. Teet virheitä tiedostamatta niitä. Elämän aikana tilanteet muuttuvat ja ihmisillä on paha tapa luokitella henkilöitä. Vaikka ihmisten lähtökohdat ja varakkuus saattavat olla erilaisia keskenään , he ovat loppujen lopuksi tasa-arvoisia. Sääli, että nyky-yhteiskunnassa vain silloin kun ihminen syntyy tai kuolee.
Tämä on vaan mun käsitys, jokasella saa olla oma käsitys. Mutta mun mielestä "taivas ja helvetti" eli perinteinen käsitys on hieman outo, sillä ei se voi mennä täydellisesti niin. Raamatussakin lukee että Jeesus antaa anteeksi kaikille. Jos on henkilö, joka ymmärtää enemmän kuin me, hänen täytyy ymmärtää myös asiat joita me pidämme sairaina.
Jos väärillä teoilla on motiivit kohdillaan, ne muuttuvat oikeiksi teoiksi. Joka ei tietenkään laillista niitä, ja se saattaa silti olla moraalitonta, mutta jos sitä ei ole tehty hetken mielijohteesta vaan oikeasta syystä, eikö asialla ole silloin tarkoitus?
En mielelläni sotkis uskontoa tähän, mutta mun periaate on se että jokainen on oma jumalansa. Kukaan ei voi määrätä sua, sä vastaat omista teoistas. Sen takia kuolemanki jälkeen et voi joutua taivaaseen tai helvettiin koska kukaan ei määrää eikä ohjaa sua paitsi sinä. Kukaan ihminen ei voi olla täysin paha, eikä kukaan voi olla täysin hyvä. Teet virheitä tiedostamatta niitä. Elämän aikana tilanteet muuttuvat ja ihmisillä on paha tapa luokitella henkilöitä. Vaikka ihmisten lähtökohdat ja varakkuus saattavat olla erilaisia keskenään , he ovat loppujen lopuksi tasa-arvoisia. Sääli, että nyky-yhteiskunnassa vain silloin kun ihminen syntyy tai kuolee.
Unelmien maailma
Tää maailma on tehny musta vahvan, kokemuksien ja virheiden kautta. Tää maailma on tehny musta rikkinäisen kaatamalla mut niin monta kertaa maahan. Niin kauan ku palaset pysyy vielä kasassa, maailma antaa mulle vielä toivoa. Niin kauan ku koen vaikuttavani asioihin, koitan pelastaa tän maailman.
Ihmiset, pelastakaa itsenne. Miksi ette itse halua vaikuttaa asioihinne.
Mietitte: "Ei se haittaa, jos minä kuljen minun omalla autollani enkä käytä julkista liikennettä, ei se haittaa jos minä ostan turkiksen minun omilla rahoillani." Miljoonat muut ajattelevat teidän tavallanne. Siinä se ongelma onkin. Yksi ihminen ei voi pelastaa maailmaa, yksi ihminen ei voi tuhota maailmaa. Haluammeko tuleville ihmiselle tuhoutuneen maailman, jonain päivänä täällä ei kasva enään mikään. Siihen saattaa olla vielä pitkä aika, mutta jonain päivänä se vielä tapahtuu.
Ihmismieli on ahne, kateellinen ja omaa etuaan tavoitteleva. Sotia ei voi noin vain aloittaa ja lopettaa.
Unelmien maailmassa vielä joku päivä, ei ole enään huumeteollisuutta, aseteollisuutta, sotia eikä materialismia. Ehkä sitten ensi elämässä mun unelmat käy toteen.
Ihmiset, pelastakaa itsenne. Miksi ette itse halua vaikuttaa asioihinne.
Mietitte: "Ei se haittaa, jos minä kuljen minun omalla autollani enkä käytä julkista liikennettä, ei se haittaa jos minä ostan turkiksen minun omilla rahoillani." Miljoonat muut ajattelevat teidän tavallanne. Siinä se ongelma onkin. Yksi ihminen ei voi pelastaa maailmaa, yksi ihminen ei voi tuhota maailmaa. Haluammeko tuleville ihmiselle tuhoutuneen maailman, jonain päivänä täällä ei kasva enään mikään. Siihen saattaa olla vielä pitkä aika, mutta jonain päivänä se vielä tapahtuu.
Ihmismieli on ahne, kateellinen ja omaa etuaan tavoitteleva. Sotia ei voi noin vain aloittaa ja lopettaa.
Unelmien maailmassa vielä joku päivä, ei ole enään huumeteollisuutta, aseteollisuutta, sotia eikä materialismia. Ehkä sitten ensi elämässä mun unelmat käy toteen.
Kirje parhaalle ystävälle.
Odotan pelastusta ku nousevaa aurinkoa, vaikka mä tiedän ettei pelastusta koskaan tule. Auringosta mä en tiedä, mut mä pelkään. Pelkään että joku aamu mä en enään herääkkää, en näe sitä miten aamuaurinko maalaa kaiken kullanväriseksi ja antaa voimia seuraavaan päivään.
Rakas ystävä, tiedäthän että tulen vielä luoksesi. Sinä olit se, joka antoi värit maailmaani, joka auttoi minua elämässä eteenpäin. Sinä olet osa sieluani, seuraan jalanjälkiäsi, mut minne ne jäljet vie. Me ollaan yhtä, mä en vaan löydä sua enää.
Muistan kun olit mun vieressä, maattiin vierekkäin katse kohti taivasta ja kaikki oli täydellistä hetken. On yhä sellaisia päiviä kun makaan ja katson taivasta, niin kuin me teimme silloin.
Kun katsoit silloin taivasta kanssani, arvasitko miten käy?
Arvasitko löytäväsi itsesi sieltä? Toivon että kun joku ilta katson taivasta, katsot mua takasin.
Tiesitkö, rakas ystäväni, että olen kokenut sen mitä ei ikinä pitänyt.
Tiesitkö, että rankin asia elämässä on tietää epäonnistuneensa.
Tietää, ettei mitään ole enään tehtävissä.
Rakas ystävä, tiedäthän että tulen vielä luoksesi. Sinä olit se, joka antoi värit maailmaani, joka auttoi minua elämässä eteenpäin. Sinä olet osa sieluani, seuraan jalanjälkiäsi, mut minne ne jäljet vie. Me ollaan yhtä, mä en vaan löydä sua enää.
Muistan kun olit mun vieressä, maattiin vierekkäin katse kohti taivasta ja kaikki oli täydellistä hetken. On yhä sellaisia päiviä kun makaan ja katson taivasta, niin kuin me teimme silloin.
Kun katsoit silloin taivasta kanssani, arvasitko miten käy?
Arvasitko löytäväsi itsesi sieltä? Toivon että kun joku ilta katson taivasta, katsot mua takasin.
Tiesitkö, rakas ystäväni, että olen kokenut sen mitä ei ikinä pitänyt.
Tiesitkö, että rankin asia elämässä on tietää epäonnistuneensa.
Tietää, ettei mitään ole enään tehtävissä.
Yön vaikeimmat tunnit.
Tiedätkö tunteen, kun olet valvonut koko yön unohtaneena sen, että sinun ei pitäisi enään olla hereillä.
Illan hälinä muuttuu yön pimeydeksi, joka imee kaikki äänet sisäänsä. Se hukuttaa äärettömyyteen. Harhailet pimeässä varoen askeliasi, pimeys on vertauskuvallisesti käärmeitä sänkysi alla. Et voi juosta sitä pakoon, se on joka puolella. Mutta samalla, se huumaa ja tainnuttaa. Kutsuu sinua puoleensa. se on petollista kuin heikko jää.
Valvot, riutuneena ja kylmästä hiestä märkänä. Kunnes aamuaurinko nousee talojen takaa, levittäen kultaisia säteitään usvan läpi.
Käärmeet luikertelevat takaisin koloihinsa- odottamaan pimeää.
Kun aurinko valaisee kastepisarat, ja maa välkehtii tuhansien timanttien lailla, nukahdat autuaana. Annat unen viedä kivun ja tuskan pois.
Mutta mitä pitempään olet elänyt näin, sitä hartaammin alat pelätä ja toivoa, että pimeys vie sinut mukanaan. Että joku puhaltaa liekkisi sammuksiin.
Tiedätkö miltä se tuntuu
Elää joka yö niin.
Illan hälinä muuttuu yön pimeydeksi, joka imee kaikki äänet sisäänsä. Se hukuttaa äärettömyyteen. Harhailet pimeässä varoen askeliasi, pimeys on vertauskuvallisesti käärmeitä sänkysi alla. Et voi juosta sitä pakoon, se on joka puolella. Mutta samalla, se huumaa ja tainnuttaa. Kutsuu sinua puoleensa. se on petollista kuin heikko jää.
Valvot, riutuneena ja kylmästä hiestä märkänä. Kunnes aamuaurinko nousee talojen takaa, levittäen kultaisia säteitään usvan läpi.
Käärmeet luikertelevat takaisin koloihinsa- odottamaan pimeää.
Kun aurinko valaisee kastepisarat, ja maa välkehtii tuhansien timanttien lailla, nukahdat autuaana. Annat unen viedä kivun ja tuskan pois.
Mutta mitä pitempään olet elänyt näin, sitä hartaammin alat pelätä ja toivoa, että pimeys vie sinut mukanaan. Että joku puhaltaa liekkisi sammuksiin.
Tiedätkö miltä se tuntuu
Elää joka yö niin.
Mietteitä
Mitä jos sokeutuisin? En enään näkisi perhosia, aurinkoa enkä tähtiä.
Mitä jos kuuroutuisin? En enään kuulisi musiikkia, naurua tai sateen ropinaa.
Mitä jos menettäisin hajuaistini? En enään haistaisi sateisen yön raikasta tuoksua tai kukkia.
Mitä jos minusta tulisi mykkä, enkä voisi enään sanoa läheisilleni kauniita asioita?
Mitä jos menettäisin tuntoaistini, enkä enään muistaisi, miltä lämmin halaus tai sora jalkojen alla tuntuu?
Miettisin, miten paljon rakkautta koin ja elämän kauneutta näin, mutta en nauttinut. Miettisin, kuinka saastutin suuni ilkeillä sanoilla ja sekoitin pääni aineilla.
Kuulen, tunnen, näen, haistan. Kaikilla aisteillani, mutta en nauti.
..Miksi?
Mitä jos kuuroutuisin? En enään kuulisi musiikkia, naurua tai sateen ropinaa.
Mitä jos menettäisin hajuaistini? En enään haistaisi sateisen yön raikasta tuoksua tai kukkia.
Mitä jos minusta tulisi mykkä, enkä voisi enään sanoa läheisilleni kauniita asioita?
Mitä jos menettäisin tuntoaistini, enkä enään muistaisi, miltä lämmin halaus tai sora jalkojen alla tuntuu?
Miettisin, miten paljon rakkautta koin ja elämän kauneutta näin, mutta en nauttinut. Miettisin, kuinka saastutin suuni ilkeillä sanoilla ja sekoitin pääni aineilla.
Kuulen, tunnen, näen, haistan. Kaikilla aisteillani, mutta en nauti.
..Miksi?
Tilaa:
Kommentit (Atom)