Tiedätkö tunteen, kun olet valvonut koko yön unohtaneena sen, että sinun ei pitäisi enään olla hereillä.
Illan hälinä muuttuu yön pimeydeksi, joka imee kaikki äänet sisäänsä. Se hukuttaa äärettömyyteen. Harhailet pimeässä varoen askeliasi, pimeys on vertauskuvallisesti käärmeitä sänkysi alla. Et voi juosta sitä pakoon, se on joka puolella. Mutta samalla, se huumaa ja tainnuttaa. Kutsuu sinua puoleensa. se on petollista kuin heikko jää.
Valvot, riutuneena ja kylmästä hiestä märkänä. Kunnes aamuaurinko nousee talojen takaa, levittäen kultaisia säteitään usvan läpi.
Käärmeet luikertelevat takaisin koloihinsa- odottamaan pimeää.
Kun aurinko valaisee kastepisarat, ja maa välkehtii tuhansien timanttien lailla, nukahdat autuaana. Annat unen viedä kivun ja tuskan pois.
Mutta mitä pitempään olet elänyt näin, sitä hartaammin alat pelätä ja toivoa, että pimeys vie sinut mukanaan. Että joku puhaltaa liekkisi sammuksiin.
Tiedätkö miltä se tuntuu
Elää joka yö niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti